Helsingissä asuminen vie keskimäärin viidenneksen kotitalouksien käytettävissä olevista tuloista

Asumiskustannukset vievät helsinkiläisten käytettävissä olevista rahatuloista keskimäärin noin viidesosan. Erot eri tuloluokkien välillä ovat kuitenkin huomattavat. Ylimmässä tulokvintiilissä (eniten ansaitsevassa viiden­neksessä tulonsaajista) asumiskustannuksiin käytetään kahdeksan prosenttia kotitalouksien käytet­tä­vissä olevista tuloista, kun alimmassa tulokvintiilissä vastaava osuus nousee 42 prosenttiin. Todelliset asumis­kustannukset jakautuvat kuitenkin tasaisemmin. Kun huomioon otetaan asumisen tuet ja asuntolainojen korkovähennykset, käyttää vähiten ansaitseva viidennes helsinkiläisistä 27 prosenttia tuloistaan asumi­seen. Asumisen tuet vaikuttavat eniten pienituloisimpien kotitalouksien nettomääräisiin asumiskustan­nuksiin.

Asumiskustannuksiin lasketaan kotitalouden varsinaisen asunnon käyttömenot kuten vuokrat ja vesimaksut, taloyhtiöiden hoitovastikkeet, asuntolainojen korot ja kiinteis­tö­verot. Sen sijaan asuntolainan lyhennyksiä tai pääomavastikkeita ei lueta mukaan asumiskustannuksiin – niitä käsitellään asumismenoina, joita kuvataan jäljempänä.

Asuminen on Helsingissä muuta maata kalliimpaa – myös suhteessa tulotasoon

Asuminen vie Helsingissä hieman suuremman osan kotitalouksien käytettävissä olevista tuloista kuin muualla Suomessa tai muualla pääkaupunkiseudulla. Kun asumiskustannuksiin kuluu Helsingissä noin viidesosa kotitalouksien tuloista, on vastaava osuus koko maassa selvästi tätä pienempi, noin 15 prosenttia. Bruttomääräisessä asumiskustannusten tulo-osuudessa ei ole otettu huomioon erilaisia asumisen tukimuotoja tai asuntolainojen verovähennysetuuksia. Kun ne otetaan huomioon, ero Helsingin ja koko maan asumiskustannusten tulo-osuuksien välillä on enää kolme prosenttiyksikköä (17,5 % ja 14,5 %).

Nettomääräisten asumiskustannusten tulo-osuuksien tarkastelu eri alueilla osoittaa, että asuminen vie Helsingissä ja koko pääkaupunkiseudulla suuremman osan kotitalouksien tuloista kuin koko maassa. Ero korostuu toisessa ja kolmannessa tulokvintiilissä, joissa nettomääräisten asumiskustannusten tulo-osuuksissa on lähes 10 prosenttiyksikön ero.

Asumiskustannusten tulo-osuuksissa ei suuria muutoksia 2000-luvulla

Tuloihin suhteutetut asumiskustannukset eli asumiskustannusten tulo-osuudet ovat muuttuneet vuosina 2002–2017 melko vähän. Helsingissä nettomääräiset asumiskustannusten tulo-osuudet ovat vaihdelleet 17 ja 20 prosentin välillä vuosina 2002–2017. Pienimmillään osuudet olivat vuonna 2002 ja 2017, ja huipputasollaan ne olivat vuonna 2008 (19,8 %). Muualla maassa muutos on ollut samansuuntainen, eli asumiskustannusten tulo-osuus on vaihdellut suunnilleen samaan tahtiin kuin Helsingissä, vaikkakin alemmalla tasolla

Asumiskustannusten tulo-osuuden muutoksiin on vaikuttanut joukko erilaisia tekijöitä. Niitä ovat esimerkiksi asuntolainojen korkojen lasku sekä kotitalouksien käytettävissä olevissa tulojen kasvu. Asuntolainoista maksettujen korkojen yhteissumma aleni vuodesta 2008 vuoteen 2011 noin puoleen ja vuoteen 2017 mennessä jo noin neljännekseen vuoden 2008 tasosta. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tämä tarkoitti asuntolainoista maksettujen korkojen alenemista 800 miljoonasta eurosta 200 miljoonaan euroon vuodessa huolimatta samaan aikaan tapahtuneesta asuntolainakannan kasvusta. Tarkasteluajanjaksolla 2002–2017 myös kotitalouksien käytettävissä olevat rahatulot ovat nousseet koko maassa 21,5 % ja Helsingissä 24,8 %. Asumiskustannusten nousu on näin kompensoitunut kasvaneiden tulojen ja alentuneiden asuntolainojen korkojen myötä.

Asumismenot nousseet sekä Helsingissä että muualla Suomessa

Asumismenot poikkeavat asumiskustannuksista siten, että niiden laskennassa on otettu huomioon myös asunnon rahoitusvastikkeet ja asuntolainojen lyhennykset. Vuosina 2004–2017 asumismenojen tulo-osuudet ovat nousseet Helsingissä bruttomääräisesti 24,7 prosentista 26,7 prosenttiin ja nettomääräisesti 22,0 prosentista 24,7 prosenttiin. Koko maassa suhdeluvut ja muutoksen suunta ovat likimain samat. Asumis­menojen nousu liittynee nimenomaan kasvaneeseen maksettujen asuntolainojen lyhen­nysten ja rahoitus­vastikkeiden määrän kasvuun. Tähän viittaa sekin, että asuntolainakanta on kasvanut Suomessa yli 10 prosenttia pelkästään vuosina 2013-2018 ja lähestyy jo kokonaissummaltaan 100 miljardia euroa.