Asuntokuntien asumistasoa tarkastellaan tässä asumisväljyyden ja asumisahtauden avulla. Asumisväljyys oli vuoden 2017 lopussa Helsingissä henkeä kohden 34 neliötä ja asuntokuntaa kohden keskimäärin 64 neliötä. Ahtaasti asuvia asuntokuntia oli vuoden 2017 lopussa 35 564 ja ahtaasti asui yhteensä 129 961 henkilöä eli 21 prosenttia Helsingin asuntoväestöstä.

Asumisväljyys pienin suurilla asuntokunnilla ja vuokralla asuvilla

Asumisväljyys pienenee merkittävästi asuntokunnan koon kasvaessa. Yksin asuvilla helsinkiläisillä oli vuoden 2017 lopussa käytettävissä 49 neliötä, neljän henkilön 23 neliötä ja kuuden henkilön ja sitä suuremmilla asuntokunnilla enää 15 neliötä henkilöä kohti.

Asumisväljyydessä on varsin suuria eroja myös asunnon hallintamuodon mukaan. Omistusasunnoissa asutaan keskimäärin väljemmin kuin vuokra-asunnoissa. Kaikkein väljintä on omassa omakotitalossa asuvilla. Vuokralla asuvien asumisväljyys oli vuoden 2016 lopussa 29,3 neliötä, omassa osakehuoneistossa 37,3 neliötä ja omassa omakotitalossa 42,4 neliötä henkilöä kohti.

Asumisväljyyden kasvu pysähtyi vuonna 2007

Asumisväljyyteen vaikuttavat oleellisesti muutokset asuntoväestön, asuntokuntien ja asuntojen määrissä. Mikäli kaikki muuttuvat saman verran ja samaan suuntaan, eikä yksittäisten asuntokuntien asunnonvaihtamisessa tapahdu suuria muutoksia, niin keskimääräinen asumisväljyys pysyy ennallaan. Vuoden 2017 lopussa Helsingissä oli 330 933 asuntokuntaa ja 620 766 asuntoväestöön kuuluvaa henkilöä sekä noin 360 000 asuntoa.

Vuodesta 1996 vuoteen 2006 asuntokuntien määrä kasvoi nopeammin kuin asuntoväestön määrä, asuntokuntien määrä 11 prosenttia ja asuntoväestö 7 prosenttia, mikä kasvatti asumisväljyyttä. Siten reilu vuosikymmen oli osaltaan jatkoa pitkään jatkuneelle yhden hengen asuntokuntien yleistymiselle ja suurten asuntokuntien osuuden vähenemiselle. Asuntokuntien asumisväljyys kasvoi vuosina 1996-2006 keskimäärin noin 0,2 neliömetrillä henkilöä kohti vuosittain.

Sen sijaan seuraavalla jaksolla 2006–2016 asuntokuntien määrän kasvu pysyi ennallaan 11 prosentissa mutta asuntoväestön kasvu nousi 13 prosenttiin. Tämä on tarkoittanut Helsingissä asumisväljyyden kasvun pysähtymistä, koska asuntojen määrän kasvu pysyi sekä vuosina 1996–2006 että vuosina 2006–2016 saman suuruisena, 12 prosentissa. Viime vuosina asuntotuotanto on mennyt asumisväljyyden kasvun sijaan väestönkasvun aikaansaaman kysynnän tyydyttämiseen.

Asumisväljyyden pitkään jatkunut kasvu pysähtyi Helsingissä vuonna 2007, jolloin henkilöä kohden laskettu asumisväljyys oli 34,5 neliötä. Vuoden 2017 loppuun mennessä keskimääräinen asumisväljyys laski 34,0 neliöön asukasta kohti. Myös Espoossa asumisväljyyden kasvu on pysähtynyt vuoden 2007 tasolle ja Vantaallakin se on vuoden 2007 jälkeen hidastunut selvästi. Vastaava asumisväljyyden kasvun taittuminen on löydettävissä myös monista muista nopeasti kasvavista eurooppalaisista kaupungeista, kuten esimerkiksi Wienistä, jossa asumisväljyyden kasvu on pysähtynyt 2000-luvun alun ja 38 neliötä/henkilö -tasolle.

Ahtaasti asuvia helsinkiläisiä lähes 130 000

Ahtaasti asumisella tarkoitetaan nykyisin tilannetta, jossa asuntokunnassa asuu enemmän kuin yksi henkilö huonetta kohden, laskematta keittiötä huonelukuun. Tämän vuodesta 1989 lähtien käytössä olleen normi neljän mukaan ahtaasti asuvia oli Helsingissä vuoden 2017 lopulla yhteensä 129 961 eli 21 prosenttia helsinkiläisistä. Espoossa ja Vantaalla ahtaasti asuvien osuus oli hieman pienempi ja koko Suomessa selvästi pienempi kuin Helsingissä.

Ahtaasti asumisessa tapahtui asumisväljyyden yleisen kasvun pysähtymistä vastaava selvä muutos vuoden 2007 paikkeilla, kun ahtaasti asuminen kääntyi Helsingissä ja pääkaupunkiseudun kunnissa pitkän jyrkän laskun jälkeen lievään kasvuun. Vuosien 2007 ja 2017 välisenä aikana ahtaasti asuvien asuntokuntien osuus kasvoi Helsingissä 19 prosentista 21 prosenttiin, vuosien 2002-2003 tasolle, ja ahtaasti asuvien osuus nousi Helsingissä lähiseutujen kunnista suurimmaksi.

Asumisahtaus vaihtelee asumisväljyyden tapaan voimakkaasti asuntokunnan koon ja hallintasuhteen mukaan. Ahtaasti asuminen on yleisempää isoilla ja vuokralla asuvilla asuntokunnilla. Yksin asuva henkilö ei ahtaasti asumisen määritelmän mukaan voi asua ahtaasti. Suurimmista, seitsemän henkilöä tai sitä suuremmista asuntokunnista puolestaan lähes kaikki, vuoden 2017 lopulla 96 prosenttia, asui ahtaasti.

Käytännössä asumisahtaus on yleisintä lapsiperheillä ja liittyy erityisesti vaiheeseen, jolloin perheessä on alle kouluikäisiä lapsia. Vuokra-asunnoissa asuvista pareista, joilla nuorin lapsi on alle 3-vuotias, 69 prosenttia asui vuoden 2016 lopussa ahtaasti. Säädellyssä ARA-vuokra-asunnossa asuvista pareista vastaavassa tilanteessa, nuorin lapsi oli alle 3-vuotias, 66 prosenttia ja vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa asuvista 72 prosenttia asui ahtaasti. Omistusasunnossa asuvista lapsiperheistä vain 26 prosenttia asui vuoden 2016 lopussa ahtaasti. Yhden vanhemman perheet asuvat hallintamuodosta riippumatta muita perheitä väljemmin.

Vieraskielisten asumisväljyys ja asuminen yleensäkin poikkeavat monella tapaa kotimaankielisten asuntokuntien tilanteesta. Tietoja vieraskielisten asumisesta ja asumisväljyydestä löytyy osoitteesta: http://ulkomaalaistaustaisethelsingissa.fi/fi/asumisvaljyys