Asuntokuntien jakauma omistus- ja vuokra-asuntojen välillä on luonnollisesti varsin yhteneväinen asuntokannan hallintamuotojakauman kanssa. Helsinkiläisistä asuntokunnista asui vuoden 2016 lopulla vuokra-asunnoissa 49 prosenttia ja omistusasunnossa 46 prosenttia. Asuntokuntien asunnon hallintasuhdejakauma vaihtelee kuitenkin paljon asuntokuntien elinvaiheen ja ikärakenteen mukaan.

Vuokralla asuminen yleisintä yksinasuvilla ja yhden vanhemman perheillä

Käytännössä asunnon hallintamuodon valintaan vaikuttaa paitsi oma mieltymys vuokralla tai omassa asunnossa asumiseen niin myös se kumpaan hallintamuotoon omassa elämäntilanteessa on varaa. Karkeasti voidaan sanoa, että mitä nuorempia tai pienempiä asuntokunnat ovat, sitä yleisempää vuokralla asuminen on. Yleisintä vuokralla asuminen on yksinhuoltajaperheissä ja yksinasuvilla asuntokunnilla, joista reilusti yli puolet asui vuoden 2016 lopussa vuokralla. Alle 25-vuotiaista nuorista yksinasuvista 88 ja lapsettomista pareista 90 prosenttia asui samana ajankohtana vuokralla.

Lapsiperheet puolestaan asuvat yleisemmin omistusasunnoissa. Heistä 54 prosenttia asui vuoden 2016 lopussa omistusasunnossa ja vuokralla 40 prosenttia. Kun mukaan otetaan vain kahden vanhemman lapsiperheet, omistusasumisen osuus kasvaa 64 prosenttiin. Lisäksi omistusasuminen on jonkin verran yleisempää aviopari ja lapsia perheissä kuin avopari ja lapsia perheissä. Aviopari ja lapsi perheistä omistusasunnossa asui 66 prosenttia ja avopari ja lapsia perheistä 54 prosenttia. Kaikissa lapsiperheissä omistusasuminen on sitä yleisempää mitä vanhempia lapset ovat. Yleisintä asunnon omistaminen on aviopari ja lapsia perheissä, joissa nuorinkin lapsi on jo täysi-ikäinen. Tämän perhetyypin asuntokunnista 73 prosenttia asui omistusasunnossa.

 

 

Vuokra-asuminen yleistyi muilla paitsi kahden vanhemman lapsiperheillä

Kuluneen kymmenen vuoden aikana vuokralla asuminen on Helsingissä hieman yleistynyt. Vuonna 2005 Helsingissä oli 291 177 asuntokuntaa, joista vuokralla asui 137 258 eli 47 prosenttia. Vuoteen 2015 mennessä asuntokuntien määrä kasvoi reilulla 30 000:lla ja vuokralla asuvien määrä vajaalla 19 000:lla, mikä nosti vuokralla asuvien asuntokuntien osuuden 49 prosenttiin. Vuokralla-asumisen yleistyminen ei kuitenkaan koskettanut kaikkia asuntokuntatyyppejä.

Selvimmin vuokra-asuminen yleistyi yksinasuvilla. Vuonna 2005 yksinasuvista asui vuokralla 52 prosenttia ja kymmenen vuotta myöhemmin 55 prosenttia. Yksinasuvien asuntokuntien määrä kasvoi vuosina 2005–2015 yhteensä noin 11 000:lla ja vuokralla yksin asuvien asuntokuntien määrä noin 10 000:lla, eli lähes saman verran kuin koko yksinasuvien asuntokuntien määrä. Yksinasuvien vuokralla-asumisen yleistymisen taustalla yhtenä merkittävänä tekijänä on Helsingin asuntojen hintojen viime vuosina tapahtunut nousu. Toiseksi eniten vuokra-asumisen osuus yleistyi lapsettomilla pareilla.

Sen sijaan kahden vanhemman lapsiperheillä jatkui vuonna 2000 alkanut omistusasumisen yleistyminen. Erityisen selvästi omistusasuminen yleistyi avopari ja lapsia perheissä. Vuonna 2005 avopari ja lapsia perheistä asunnon omisti 46 prosenttia ja vuonna 2015 peräti jo 53 prosenttia. Tämän perhetyypin määrä kasvoi samassa ajassa 1 900:lla, yhteensä noin 11 000 asuntokuntaan. Tuosta kasvusta vuokralla asuvien määrä oli noin 1 600 asuntokuntaa. Aviopari ja lapsia perheissä omassa asunnossa asuvien asuntokuntien osuus kasvoi niin ikään vuosina 2005–2015 65,7 prosentista 66,3 prosenttiin ja määrällisesti vajaalla 3000:lla reiluun 38 000 asuntokuntaan. Yhden vanhemman lapsiperheissä omassa asunnossa asuvien asuntokuntien osuus puolestaan laski 34,7 prosentista 33,8 prosenttiin, vaikka määrä nousikin vajalla 800:lla noin 22 500 asuntokuntaan.

 

Omistusasumisen väheneminen jatkunut alle 29 ja yli 45-vuotiailla

Asuntokuntien asumisen valinnat liittyvät perheellistymisen lisäksi asuntokuntien ikärakenteeseen. Yleisesti asunnon hallintaperusteeseen pätee, että mitä korkeampi on asuntokunnan viitehenkilön ikä, sitä yleisempää on omistusasuminen. Alle 25-vuotiaiden nuorten asuntokunnista vuokralla asui vuoden 2015 lopussa 89 prosenttia, joista pääosa eli 65 prosenttia asui vapaarahoitteisessa vuokra-asunnossa. Iän mukana omistusasuminen yleistyy niin, että vuoden 2015 lopussa keski-ikäisistä 35–44 -vuotiaista jo lähes puolet, 48 prosenttia ja 65–74-vuotiaista peräti 67 prosenttia asui omistusasunnossa.

Verrattaessa asuntokuntien ikärakenteeseen liittyviä vuoden 2015 hallintaperustetietoja aiempiin vuosiin, havaitaan voimakas vuokra-asumisen yleistyminen ja omistusasumisen väheneminen vuosien 1990 ja 2000 välillä taloudellisen laman seurauksena. Alle 25-vuotiaiden nuorten asuntokunnissa omistusasumisen osuus laski tuona aikana noin 26 prosentista 11 prosenttiin ja vastaavasti vuokra-asumisen osuus kasvoi 70 prosentista 83 prosenttiin. Myös se keskimääräinen ikä, jossa omistusasunnossa asuvien osuus ylittää puolet ikäryhmästä, siirtyi vuosien 1990–2000 välisenä aikana 30–34-vuotiaiden ikäryhmästä 45–54-vuotiaiden ikäryhmään.

Lähempänä nykyhetkeä, vuosina 2010–2015, alle 35-vuotiailla ja yli 45-vuotiaiden ikäryhmissä omistusasuminen on edelleen vähentynyt ja vuokra-asumisen osuus on kasvanut. Alle 25-vuotiaiden nuorten ryhmästä omistamassaan asunnossa asui vuoden 2015 lopussa 7 prosenttia ja vuokralla 89 prosenttia. Sen sijaan 35–44-vuotiaiden ryhmässä omistusasuminen oli vuonna 2015 samalla tasolla kuin vuonna 2010.