Helsingissä on parhaillaan menossa historiallisen vilkas rakentamisen kausi, jossa asuntotuotanto on suurimmillaan sitten koko 2000-luvun. Asuntotuotannon nykykausi ei historian valossa ole kuitenkaan täysin poikkeuksellinen, sillä rakentaminen on lähes samalla tasolla verrattuna 1980-luvun lopun sekä 1970-luvun huippuvuosiin. Aiempaan 1960-luvun poikkeuksellisen voimakkaaseen rakentamisen kauteen vaikuttivat erityisesti voimakas maalta muutto kaupunkeihin ja tehokkaan elementtirakentamisen yleistyminen. Myöhempiä ja nykyistä rakentamisen kautta selittävät taloussuhdanteiden lisäksi kaupungistumisen seuraavat aallot, joiden ominaispiirteinä ovat esimerkiksi olleet elinkeinorakenteen muutokset, työpaikkojen keskittyminen, voimakas maahanmuutto sekä valtiovallan ohjaus kaupunkiseutujen rakentamisen määriin (pääkaupunkiseudun kuntien aiesopimus).

Asumisen uudistuotantoa painottuu tulevina vuosina alueellisesti Helsingin asumisen ja maankäytön ohjelman mukaisille projektialueille esimerkiksi Jätkäsaareen, Kalasatamaan ja Kruunuvuorenrantaan. Suuri osa asuntotuotannosta on ja tulee olemaan kuitenkin esikaupunkialueilla tapahtuvaa täydennysrakentamista.

 

Olemassa oleviin rakennuksiin käyttötarkoituksen muutoksen myötä valmistuvien asuntojen rakentamisen voi tunnistaa Helsinkiläisenä ilmiönä. Asuntotuotannosta jopa 10 prosenttia rakennetaan olemassa oleviin rakennuksiin, esimerkiksi vanhoihin toimitiloihin ja ullakoille.

Asuntojen purkaminen vähentää hieman asuntojen määrää. Vuosittain Helsingissä puretaan keskimäärin 50 rakennusta, joissa on keskimäärin 85 asuntoa. Puretut rakennukset ovat enimmäkseen pientaloja. Useampia kerrostaloja on toistaiseksi purettu vain Myllypuron Alakiventiellä vuosina 2001-2007 sekä Jakomäentie 6:ssa vuonna 2015, jolloin Helsingissä purettiin yhteensä 250 asuntoa. Tulevaisuudessa kerrostalojen purkaminen tulee Helsingissä todennäköisesti jonkin verran yleistymään. Tiivistyvän kaupunkirakenteen myötä tonttitehokkuutta on usein mahdollista kasvattaa. Erityisen houkuttelevaa purkaminen on silloin, kun saneerauksen kustannukset lähenevät uudisrakentamisen kustannuksia.

Asunnoista suurin osa valmistuu kerrostaloihin ja huoneistotyypeistä pienet yhden ja kahden huoneen asunnot ovat yleistyneet. Samalla myös useammankin huoneen käsittävien asuntojen keskikoko on pienentynyt. Asuntotuotannon näkymät seuraavina vuosina ennustavat voimakkaan rakentamisen ajan jatkuvan. Kaavavarannosta, myönnetyistä rakennusluvista ja aloitetuista rakennustöistä voidaan päätellä asuntotuotannon kerrosalan olevan vähintäänkin samalla tasolla kuin meneillään olevalla kaudella.

 

Rakentamisen korkeasuhdanteesta johtuen vapaarahoitteisen asuntotuotannon osuus on suuri ja ollut vuoden 2010 jälkeen voimakkaassa kasvussa. Samanaikaisesti säädellyn ara-asuntotuotannon aloituksissa on viivästymää mm. rakentamisen korkeista kustannuksista ja työvoiman sekä rakennusmateriaalien saatavuudesta johtuen.